Otsa kurtussa vai nautiskellen?
Me
ponnistelemme ja ahkeroimme monenlaisten asioitten saavuttamiseksi. Monet
näistä tavoittelemistamme asioista ovat hyviä ja ihan tarpeellisia, mutta usein
”maksamme” siitä kovan hinnan. Olemme stressaantuneita, väsyneitä, otamme
paineita ja elämän ilo on valunut meistä. Tämän todellisuuden keskellä uskalsin
kysyä itseltäni hyvin yksinkertaisen kysymyksen: MIKSI ? Miksi olen valmis
maksamaan niin kovan hinnan, että saavutan jotain itselleni, oli se sitten
ulkoista hyvää tai asemaa jossakin sosiaalisessa yhteisössä.
Tulin nopean
pohdinnan seurauksena hyvin yksinkertaiseen vastaukseen: Hyväksytyksi tuleminen
ja muiden arvostus ovat asioita, jotka ajavat ponnistelemaan ja ahkeroimaan
usein vielä yli voimien. Näissä tunnelmissa tunkeutuivat Jeesuksen sanat
mieleeni:” Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittasi omaksensa koko
maailman, mutta saisi sielullensa vahingon.” Nämä sanat johtivat minua miettimään
sitä, että onko kuitenkaan omaisuuden kartuttaminen, maineen ja aseman
saavuttaminen tai ulkoisen habituksen parantaminen niitä tärkeimpiä asioita
elämässä?
Olisiko
tärkeää siis muuttaa omia asenteitaan ja arvomaailmaansa? Elämän rajallisuus ja
lyhyys ovat rajua realismia, jonka edessä on todettava, että elämä, joka
koostuu pienistä yksittäisistä hetkistä, on liian kallis tuhlattavaksi
suorittamisen ”oravanpyörässä”. Roomalaisessa triumfissa voittoisan kenraalin
korvaan kuiski sotavaunuissa palvelija yksinkertaisen muistutuksen: ”Olet
kuolevainen mies.” Olisiko meidänkin hyvä muistaa tämä ja opetella elämään nauttien
näistä pienistä hetkistä, joita Jumala meille armossaan antaa, sillä todella
harvasta meistä kuitenkaan kirjoitetaan tuhannen vuoden päästä yhtään riviä
historian kirjoihin.
Miltä
tuntuisi tehdä asioita ilman paineita ja nauttien siitä mitä tekee? Uskon, että
varmaankin todella hyvältä. Uskon myös, että Elämän antaja, Taivaallinen
Isämme, toivoo meidän oppivan nauttimaan elämämme pienistä hetkistä. Uskaltaisinko
siis aloittaa oppia uudenlaista elämän tyyliä? Tyyliä, jossa näen elämän
arvokkaana lahjana ja sen pienet hetket suurena mahdollisuutena oppia uutta,
havainnoida ja innostua pienen lapsen tavoin ilman suorittamisen paineita.
Siunattua
syksyä sinulle!
12.8.2013
Ari Korolainen
