torstai 17. tammikuuta 2013

MATKALAULU



MATKALAULU

Elämää voisi ihan hyvin verrata matkaan, jossa on alku ja loppu.  Jokainen meistä on jossakin kohtaa sitä omaa elämänsä matkaa. Tällä matkalla kohtaamme hyvin vaihtelevia maisemia ja olosuhteita. On auringon paistetta ja myötätuulta, mutta matkalle osuu myös niitä sateisia sekä myrskyisiä hetkiä. Tämä on sitä elämänmatkan realismia, joka kohtaa meitä kaikkia. 


Raamatussa yksi luetuimmista kirjoista on Psalmit. Ne ovat elämän makuisia, rehellisiä ja suoria elämän matkan kuvauksia sekä tunteiden purkauksia erilaisissa tilanteissa. Minä rakastan Psalmeja, koska niistä löytyy yhtymäkohtia oman elämänmatkalle helposti. Psalmien sisällä on erityisesti matkalaulujen osasto, joita aikoinaan pyhiinvaeltajat lauloivat kulkiessaan kohti Jerusalemia. Näiden Psalmien ( 120-134 ) äärellä olen viime aikoina kysynyt itseltäni; millaista matkalaulua minä laulan? Pakko tunnustaa, että usein se on hyvin ”mollivoittoinen” ja epäuskoinen.


Matkalaulu, Psalmi 130, sen alku jakeet ovat rohkaisseet minua viimepäivinä. Usein elämässä on ajanjaksoja, joita voisi kuvailla sanalla SYVYYS. Erilaiset huolet, elämäntilanteet ja elämänpaineet ajavat meidät kuin syvyyteen. Syvyys, jossa pimeys ympäröi ja ulospääsyä ei tunnu löytyvän mistään. Kuitenkin tämän todellisuuden keskellä tässä Psalmissa huokuu luottamus Jumalaan, joka konkretisoituu rukouksena ja Jumalan avun odotuksena. Voisinko minäkin siis vain yksinkertaisesti rukoilla vai olenko tehnyt rukouksesta liian vaikean asian tai suoritteen kaikkine metodeineen, joita en jaksa tai pysty toimittamaan?


Tämän Psalmin pohjalta haluan rohkaista sinua kanssamatkaajani yksinkertaistamaan ajatustasi rukouksesta. Rukous yksinkertaistettuna on sitä, että käännämme katseemme sekä ajatuksemme elämämme varjoista ja syvyydestä kohti Jumalaa. Rukous on siis pelkistettynä Jumalan puoleen kääntymistä. Nouskoon rukouksemme rohkeasti niistä tunnoista ja tilanteista, joissa olemme aidosti Jumalalle ja luotetaan siihen, että Hän kuulee meitä ja vastaa meille omalla ajallaan sekä tavallaan!

”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.  Herra kuule minun ääneni.”
                                                                                  Psalmi 130:1-2

Siunaten sinua kanssamatkaajani !


17.1.2013        Ari Korolainen